Apua, minua jännittää taatusti enemmän kuin tytärtäni juuri nyt. Vaikka perheemme esikoinen on käynyt koulua jo pari vuotta, niin kuopuksen kouluunlähtö on minulle paljon jännittävämpi asia kuin osasin ajatellakaan. Eikä jännitystä ainakaan lievennä se, että Pinja-tyttöni sairastaa ykköstyypin diabetesta.
Ensimmäisen lapsen kohdalla mietin kovasti koulumatkaa ja sen turvallisuutta sekä murehdin, saako lapseni kivan luokan ja opettajan. Nyt jännitän enemmänkin sitä, miten lapsi selviää diabeteksen hoidosta uusien aikuisten avulla. Eihän vain koulumatkalla tule vaarallisia hypoja (liian alhaisia verensokereita) ja miten koko käytäntö tulee toimimaan minun aloittaessa työt jo ensi viikolla. Toki, olen onnekas saadessani olla lomalla vielä tämän koulunaloitusviikon ja lupauduinkin huomenna avuksi iltapäiväkerhon välipalalle, jotta voimme käydä pumpun toiminnan vielä kerran läpi.
Onneksemme saimme Medtronicin 640g –pumpun käyttöömme viime keväänä, joka tekee tästä kaikesta hyvin paljon turvallisempaa ja helpompaa. Olin tänään – päivää ennen kouluun lähtöä – opettamassa iltapäiväkerhon tätejä diabeteksesta ja sen hoidosta. Vielä iltapäivällä menen vetämään saman setin Pinjan uudelle opettajalle sekä avustajalle. Ehkä jännitys samalla lievenee, kun olemme tavanneet kaikki Pinjan lähimmät aikuiset. Onnekseni ainakin iltapäiväkerhon ihmiset ovat olleet todella avoimia ja positiivisia – he haluavat varmasti hoitaa Pinjaa hyvin.
Mitä sitten pakkaamme koulureppuun? Pinja halusi ensimmäiseksi koulurepukseen Fjällrävenin Räven – repun, jossa on diabetestavaroille erinomainen oma etutasku. Sinne pakkaamme mukaan sokerimittarin, varaliuskoja, varapattereita pumppuun, siripiriä sekä pillimehun ja Elovena-välipalakeksin. Mukaan laitetaan myös äidin ja isän yhteystiedot, sekä tieto Pinjan diabeteksesta ja puhelin. Olen miettinyt sellaista diabetes-ranneketta, nyt kun hän on enemmän jo yksin. Tietääkö kukaan, mistä saisi lapsille hyviä diabetesrannekkeita helposti? Ehkä jopa sellaista, johon saisi kirjoitettua myös äidin tai isän puhelinnumeron?
Kotiin aion laittaa päivittäin välipalaa laatikkoon, johon kirjoitan posti-it:lla päälle, kuinka monta grammaa hiilihydraatteja rasian eväs sisältää. Niinpä Pinja voi nälän yllättäessä syödä rasian tyhjäksi ja laittaa itselleen oikean määrän hiilihydraatteja. Oikeastaan kaiken muun Pinja osaakin jo tehdä yksin – mitata sokerit sekä annostella bolusta – mutta hiilihydraattimääriä hän ei vielä osaa arvioida. Sekin tästä kehittynee :)
Huomenna se koulu sitten alkaa, ja minua jännittää jo ihan hirveästi – lapsi sentään osaa onneksi relata ;)